Kevättä ilmassa

Ulos katsoessa mieli kevenee hetkessä, kun näkee auringon paistavan pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää +4 celsiusta. Bussissa istuessa oli aikaa käydä läpi huippua pääsiäislomaa jolta juuri palasin. Siinä samalla katselin kauniita maisemia matkustaessani leviltä ylläksen kautta pelloon. Aurinko paistaa puiden lomassa ja pitkästä aikaa pimeän talven jälkeen voin asetella arskat silmilleni. Jokaisen ihmisen naamataulussa tuntui näkyvän hymyä, aina näin kevään tullen ja loman merkeissä.

Itsekin vietin siis ansaittua pääsiäislomaa. Viime hetkillä päätin lähteä enontekiölle tuntureita ihailemaan, ja onneksi lähdin! Eräänä päivänä ajoimme kelkoilla tunturiin ja reissu kesti koko päivän. Mukana oli tietysti eväät, hyvää seuraa ja upea sää! Parempaa päivää ei olisi voinut valita. Illalla palatessa aurinko laski tunturien taakse ja sitä piti oikeen pysähtyä ihailemaan. Pääsin itsekin ajamaan pitkästä aikaa kelkalla, vaikka osa meidän jengin kelkoista päättikin sanoa itsensä irti.
      Henkilökohtaisesti enontekiöllä käyminen on minulle hermolomaa, kun mihinkään ei ole kiire ja on vaan aikaa, voi käydä mökillä missä voi istuskellä kynttilän valossa ja huutaa kurkku suorana ulkona ilman että häiriköi ketään paitsi joitain metsän asukkeja kenties. Lisäksi (kun harvoin näkee;) ) kaikilla on hauskaa. Nyt tuntuu että on täynnä virtaa ja valmiina palaamaan takaisin kouluun. Jeps gotta love holidays <3

Kuva: Aleksi Alatörmänen

Plans

Suunnitelmia. Niistä puhutaan kokoajan. Niillä saadaan keskustelua eteenpäin, silloin kun on jo esittäydytty ja puhuttu säästä. Ja se saa ahistumaan aina yhtä paljon silloin, kun on ihan pihalla siitä mitä haluaisi tehdä ammatikseen ja siis ylipäänsä siitä mitä missä ja milloin. Mielestäni elämää ei pitäisi suunnitella etukäteen, sillä jossain vaiheessa suunnitelmat kusevat, kun elämä päättääkin valita eri suunnan, jolloin huomaa sitten ettei kaikki ole ainoastaan oman kontrollin alla.

Ihmiset haluavat kontroloida elämäänsä juuri aikatauluttamalla ja suunnittelemalla kaiken valmiiksi. Kaikki eivät usko siihen, että asiat tapahtuvat jos antaa aikaa tai ovat tapahtuakseen. Olen itsekin huomannut kuinka vaikeaa on, jos ei ole varma kaikesta, vaikka ei olisi kyse isoistakaan asioista, mutta eihän sen pitäisi ollakkaan niin. Jos aina pelattaisiin varman päälle, mitä elämää se silloin olisi?

Yläasteelta asti on opot ovat selittäneet kuinka tärkeää on opiskella ja suunnitella tulevaisuutta, mutta joku roti sentään siihenkin.. Joo onhan se hienoa, saattaa siellä opo luokassa olla 2 tyyppiä, jotka haluavat lääkäriksi koska isikin on :33333 sano opo mitä tahansa. Muut ovatkin ihan hukassa. joo moro. Yläasteella kivoimpia olivat tet harjoittelut, jossa pääsi näkemään eri ammattien oikeaa puolta, eikä vain tv-sarjoista tai lehtihaastatteluista. Itse voin myöntää, että minun kuvani esim.lääkäreistä on stressi, masennus ja burn out.

Toisaalta on myös toinen ääripää, jossa ovat unelmat, ja joihin saattaa takertua joskus ehkä liiankin vahvasti.  Kuinka moni onkaan haaveillut siitä, että voisi vain olla vapaa. Mitä se vapaus sitten merkitsee? Ehkä se kertoo vain siitä, että tarvitsee lomaa, aikaa koota ajatuksiaan ja keskittyä itseensä.. Vapaa voi olla, vaikka olisi perhe, vaikka olisi asioita joihin on sidoksissa. Se kaikki on kiinni tuolta jostain aivojen pohjukoista. Jos pitää jotain asiaa kauheana taakkana niin sehän on sitten sitä.  Kaikki voima ja jaksaminen tulee loppujen lopuksi itsestämme, kunhan haluamme ja saamme kaivettua sen esiin.

Joskus ihmiset vellovat liikaa eilisessä tai tulevaisuudessa, kun tosiasiassa pitäisi keskittyä elämään hetkessä. Esimerkkinä vaikka se, että urheilija, joka asettaa hullut paineet tulevaisuuden hetkeen 'kun voittaa' tai 'kun häviää', vie voimat itse suorituksen tekemiseen ja tällä tavoin saattaa hävitä.

Kuinka paljon aikaa käytetään juuri siihen ettei olla tässä ja nyt? Vaan liikaa siinä mikä ei ole juuri nyt totta, eli menneessä tai tulevassa. Eläimistä pitäisi ottaa mallia tässä asiassa, sillä ne eivät  esim. kanna kaunaa, vaan mukautuvat kokoajan siihen mitä tapahtuu.

Noh, tämä oli taas tämmöistä ei tarkistettua tekstiä, joka saattaa sisältää ristiriitoja, toistoja, höpöä saarnaamista, kielioppivirheitä tai väsyneen ihmisen ajatuksien virtaa, joka eksyy välillä raiteilta. hyviä öitä.

We are always getting ready to live, but never living. -Ralph Waldo Emerson
Do not dwell in the past, do not dream of the future, concentrate the mind on the present moment. -Buddha

Yes I can!

Muutostani omaan kämppään on kulunut noin puoli vuotta. Olen hyvin tyytyväinen päätökseeni muuttaa
omilleni, vaikka silloin tällöin yksinäisyys ottaa vallan. Outoa. Pohtiessani asiaa, mielestäni sellaista asiaa kuin yksinäisyys ei pitäisi olla. Onhan minulla minut, niinhän? Olen huomannut, että yksinäisyys ei ole mitään muuta kuin sitä ettei luota itseensä, ei ole itsensä paras kaveri. Kaikki me ihmiset olemme omalla tavalla yksinäisiä, jotkut vain tuntevat itsensä yksinäisiksi useammin kuin toiset. Ihmiset jotka ovat kokoajan muiden ihmisten ympäröimiä, tuntevat yksinäisyyttä kenties useammin, kuin he jotka ovat tottuneet hoitamaan asiansa yksin, tekemään ruokaa, siivoamaan ja vaikka harrastamaan jotakin yksin.

Mielestäni yksin olemisessa ei ole mitään pahaa. Välillä on hyvä olla yksin, varsinkin silloin kun tuntee että jonkun on aivan pakko olla vierellä, ettei ahdistaisi, olisi yksinäinen tai allapäin. Totuus kuitenkin on että tulimme tänne yksin ja yksilöinä, joka minun mielestäni jo kertoo sen että meidän ei pidä olla liikaa riippuvaisia muista. Sen takia on tärkeää olla itsensä paras kaveri, mitä kaikki maailman psykologit ovat tietenkin jo hehkuttaneet, ja jota minäkin nyt hehkutan. Sen jälkeen on hyvä hoitaa muita ihmissuhteita. Olet itsesi kanssa tiimi, näin minä sen ymmärrän.

Olen itse ollut melko hyvin itsekseni viihtyvä ihminen, minulle tärkeimpiä asioita olivat ystävät ja urheilu ja perhe. En ajatellut sen monimutkaisemmin, kunnes tajusin, että jos ei näe vaivaa ja aikaa niihin suhteisiin joita minulla onnekseni on, ne voivat heikentyä tai kadota kokonaan. Se sai minut heräämään siihen, että itseänikin ajatellen on hyvä pitää sosiaalisia suhteita yllä, jolloin menin täysin toiseen ääripäähän, eli huitelin kaiket päivät jossain, kerkesin olla kämpillä ehkä tunnin päivässä ennen kuin jo laitoin nukkumaan. Mitä siinäkään enää kerkesi tehdä?

Totuttuani olemaan kokoajan jonkun kaverin seurassa, oli yksinäistä ja tylsää olla yksin. Makasin joko koomassa kämpillä tai suunnittelin pakonomaisesti mitä tekisin seuraavaksi, entä huomenna? Varmistelin että olin menossa jonnekin. Vähitellen huomasin että se alkoi kuulostaa typerältä, eikä se missään nimessä kuulostanut tasapainoisen ihmisen ajattelulta, ei ainakaan minun pääni mukaan.Se tuntui kilpajuoksulta. Aloin opettelemaan uudestaan yksin oloa, ihan vain sillä lailla että istuin kämpillä kaikki elektroniikka kiinni, kunnes lopetin ajattelemasta kuinka yksinäistä oli vaan keskityin olellisimpiin asioihin.

Ihmiset ovat sosiaalisia, kaikki omalla tavallaan enkä tarkoita, että ihmisten täytyy olla kokoajan yksin vaan ja miettiä syntejä syviä. Mutta kun arvostaa ja luottaa itseensä voi olla itsenäinen, omillaan pärjäävä, mutta samalla myös sosiaalisesti rohkeampi ja ajattelevaisempi. Tasapaino on hyvä sana tähän. Sitä ilman on ihminen hukassa jossakin määrin itsensä kanssa.

http://www.mtv3.fi/helmi/rakkaus/artikkeli.shtml/2011/11/1442540/rakasta-itseasi---vedat-puoleesi-rakkautta   tämä linkki oli mielestäni osuva (=

Toisinaan olen yksinäinen.
Aina se ei tunnu siltä.
Vain silloin kun epäilen itseäni.

Penkkarit jea

Jees, otsikko siis kertookin jo kaiken, eli penkinpainajaiset on tuloillaan. Kuka on tietenkin taas ajoissa tekemässä pukua ja valmistautumassa kaikilta osin muutenkin? No minä en. Asioilla on tapana iskeä minuun vähän viime tipassa, ehkä asiat löytävät aivoihini vähän liian hitaasti.  Päätin tosin heti aluksi, että tällä kertaa aijon panostaa asuuni ja aijonkin ommella sen ihan itse! Millä taidoilla, kysyn minä... .. .. .

Asun tekeminen ei tosiasiassa olekaan ihan niin vaikeaa, kuin odotin. Minulla ei ole asuuni minkään sortin kaavoja, joten mielikuvitusta käyttäen sain liitettyä toisen palan toiseen, mitä sitä turhia mittailemaan, hurauttelee vain menemään ompelukoneella. Ainoa vain, että ompelin asuani puoli metriä ilman lankaa. Kuinkahan luotettava sekin ala-asteella saatu ompelukoneen ajokortti on. Niimpä niin..Saas nähä millaisena örvelönä sitä kävelee sitten loppujen lopuksi lukion ovista sisään.

Ihana biisi jonka kaveri linkitti <3

Oikeuksia kiitos...!

Noniin, otampas esille tässä erään ihanan aiheen mikä koskettaa tai on koskettanut kaikkia ihmisiä; kiusaaminen.
Oli se sitten toisia kiusaaminen, kiusaamisen kokeminen tai joku kaveri jota on kiusattu jne. Se on sinäänsä väistämätöntä, varsinkin teini-iässä jolloin ollaan niin epäepäkypsiä että huhhuh. Mikä ihme siinä sitten on että esim. kiusataan toista ihmistä erilaisuuden takia? Mikä oikeuttaa ketään arvostelemaan toista?
      
Itsekin olen nähnyt aivan läheltä kuinka muita kiusataan; vittuilua, vihjailua, uhkailua, haukkumista. Mitä minä sitten tein? En mitään, koska ei kukaan muukaan. Yläasteellakin oli tietynlaiset hiljaiset "säännöt" miten 'tavallisen' ihmisen tuli käyttäytyä ja jos joku poikkesi massasta niin melko varmasti häntä myös kiusattiin.
yläastelaisten säännöistä esimerkkejä:http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Yhdeks%C3%A4sluokkalaiset%20listasivat%20ep%C3%A4suosioon%20johtavat%20teinin%20tyylirikot/1135251606360?ref=fb-share

On tullut myös kuultua kaikennäköisiä uutisia, kuinka ollaan vahingoitettu sitten itseään kun on ollut niin paha olla. Netti on täynnä sellaisia uutisia ja niitä on karmeeta lukea. Toisten kokemuksia on vaikea omaksua kun mie olen ite päässyt niin helpolla siinä suhteessa. Mikäpä mie siis olen kertomaan siitä sinäänsä. Mutta muistan selvästi kuinka vaikeaa yläaste maailmassa on asettua kiusaajaa vastaan. Vaikka nyt järki sanookin aivan toista. Se on pelottavaa, ja se pelko että joutuu sitten itse samalla lailla kiusaamisen uhriksi monesti estää puolustamasta jotakin toista.

Mutta onko nuo aikuisetkaan niin kamalan kypsiä aina? No ei tosiaan. Ihan samalla lailla kuulee työpaikka kiusaamisestakin, mitä ei niin nopeasti monesti ymmärretäkkään kiusaamiseksi, vaikka se onkin sinäänsä yksinkertaista. Kiusaaminen voi olla esim. hienovaraisesti rakennettuja loukkauksia tai manipulointia. Pointti kiusaamisessa on kuitenkin se, että toiselle osapuolelle tulee paska fiilis.

On mahtavaa, että on ystäviä joihin voi luottaa ja pidän itse heitä todella suuressa arvossa, sillä kaikille luotettava kaveri ei ole ns. itsestäänselvyys, eikä se saisi olla kenellekkään, ja välillä pitää oikeasti kiittää, kuinka onnellinen onkaan omaavansa hienoja ystäviä.

Jos ei muihin niin ainakin itseensä pitäisi voida luottaa ja olla ystävä itsensä kanssa. Jos inhoaa itseään niin silloin voi vaan sanoa että huonosti menee ja siihen pitäisi hakea apua, sillä ei kaikkia asioita voi eikä tarvikaan selvittää itse. Sieltä se kaikki lähtee, omasta päästä; muutokset, periaatteet ja aivan kaikki. Joo kuulostaa ehkä aivan tylsältä ala-aste liiba laabalta, mutta kun se oikeesti on totta.

Kun on sinut itsensä kanssa, on myös helpompi olla sinut muun maailman kanssa nimim. kokemusta on. =D
Ei tarvi muuttua massaksi eikä tarvi omia toisten mielipiteitä vaan hankkia omat. Noni huh tulipas taas selitettyä tämän illan osalta.

Happy people all over the place

Kaunista päivää! Päivät näyttävät kirkastuvan jo, eli ollaan jo talvessa voiton puolella ja kesää kohti mennään :3 ! Itse siis pidän enemmän kesästä, kun ei tarvi pukea kymmentä kerrosta vaatetta päälle kun käväisee ulkona. Monet jotka harrastavat jotakin sellaista lajia kuin laskettelu yms. kiroavat kesän jonnekkin huitsiin, niin varmasti mieki tekisin jos olisin intohimoinen laskettelija mitä en kaksi kertaa "rinteessä" käyneenä todellakaan ole.

Mutta yhden asian olen bongannut mediasta ja kaupoista; urheilumuoti on aivan huikeata! Kun katsookin kuinka mukavan värisiä hiihtopukuja tai välikerrastoja oikeasti löytyykään, tekisi mieli itsekin aloittaa kunnolla joku talviliikunta laji, vaikkapa hiihto. Mutta onneksi nuita ihania vaatteita löytyy sisäliikuntalajien ystävillekkin. Juuri eilen helahdin punaiseksi kateudesta kun näin eräällä liikunnanohjaajalla erään uskomattoman siistin topin, joka oli -yllätys,yllätys- tuotu australiasta. Huoh, en siis voinut matkia, sillä kammoan tilaamista ulkomailta.

Eilen iski inspis soitella kitaraa kunnolla pitkiin aikoihin. Johtunee uusista bändeistä joita on tullut viikon aikana kuunneltua. Olen tuhlannut syksyn jouluun asti ainoastaan juoksemiseen paikasta toiseen, ja en ole kerinnyt miettimään muita elämän ihania asioita ollenkaan! Onneksi noita herätyksiä tulee aina silloin tällöin.

Uuden vuoden lupauksista sen verran, että tänä vuonna aion koittaa uusia juttuja! Minulla on joskus taipumus jäädä jumimaan tiettyihin asioihin, harrastaa samoja harrastuksia ja käydä kahvilla samoissa paikoissa. Joten siihen tulee jotakuinkin muutos :) Kivaa! Pitää muistaa tehdä postaus vuoden lopulla mitä nuo uudet asiat ovat olleet. Tänä vuonna aion uskaltaa olla enemmän minä!


"And in the end, it's not the years in your life that count. It's the life in your years."

Kuvat osoitteesta iheartit.com

Memoirs

Tänään oli aikas mielenkiintoinen päivä. Oikeastaan eilen, koska kello on jo yksi eli vuorokausi on pikkutarkasti katsoen jo vaihtunut. Olen ollut nyt n.2 viikkoa poissa kotoa, koska joulu ja uusi vuosi on tullut vietettyä pohjoisessa uber ihanien sukulaisten luona! Tänään kuitenkin päätin jo astua lomalta koulumaailmaan ja päätin mennä vähän fiilistelemään jo menneitä yläaste aikoja serkkuni 9.luokkaan.

 Se oli aika mielenkiintoista. Oli outoa tajuta, että siitä on jo melkein kolme vuotta kun itse astuin ulos yläasteen ovista vapauteen ja pakollinen oppimäärä oli suoritettu. Nyt vieraillessa ollessani näin 9. luokkalaisia; harjaamassa hiuksiaan, meikkaamassa tai muuten vain huitomassa minne sattuu luokassa ja pommittamassa toisiaan millä sattuu tavaroilla, ja tajusin että edellisestä yläasteen oppitunnista oli todellakin vierähtänyt tovi, itse kun yritin ahmia innoissani kaikki tunnilla käytävät asiat.
          Oli jännittävää huomata kuinka erillä lailla ajatteli tuolloin kolme vuotta sitten kuin ajattelee nyt. Ysiluokalla tuskin tuhlasin ajatustakaan tulevaisuuteen, lukuunottamattakaan opettajan yksitoikkoiseen puheenselostukseen anioneista. Ei. Silloin en itse osannut ajatella tulevaa vastuuta, porskutin vain menemään no matter what! Ja kapinointihan oli aivan must. Tuntuu sinäänsä naurettavalta että sain jopa 2 jälki-istuntoa yläasteen aikana ja se oli siistiä?! Mitäääh... *facepalm*. Mitä enemmän käytti meteliä niin sitä siistimpää. Ja oppilaat jotka kunnioittivat opettajaa ja olivat hiljaa olivat sitten hissukoita. Siispä oppilaat jakautuivat adhd lapsiin ja seinäruusuihin.

Muistiini on jäänyt ehdottomasti yläaste ihastus 7. luokalta. Oltiin useampi ihastuneita samaan jätkään ja sitten sitä vaan huokailtiin että ompas se kyllä niin ihku..! Ns. 'selkään puukottamista'  ei meidän kaveripiirissä sen sijaan paremmin tunnettu, oltiin yhtenäinen jengi koulussa ja puolustettiin toisiamme. Opettajathan olivat tunnetusti pilankohteita ja tietyistä opettajista ajateltiin tietyillä tavoilla. Siispä voi niitä opettaja parkoja joita pari oppilasta sitten päätti vihata, burn out jne.
      
  Huomasin tosi paljon yhtäläisyyksiä oman yläaste-elämäni kanssa. Samoja konflikteja ja elämää kuin mitä itse kävin läpi. Eikä siinä mitään tyhmää siis ole, sitä en tosiaankaan hae tällä tekstillä. Itse muistelen yläaste aikaani lämpimästi ja silloin tällöin toivon, että elämä olisi yhtä helppoa kuin silloin, sillä se kaikki oli hauskaa; kapinointi, jota nykyään yhteiskunnan muokkaamana kunnollisena kansalaisena en voi harrastaa yhtä vähillä seuraamuksilla.

Muistan vetäneeni ekat kännit näiden samojen kavereiden kanssa. Se oli niin paljon hauskempaa kun piti salaa suunnitella mistä bilepaikka ja mistä se kuuluisa hakija, jos ei muualla niin sitten vaikka ulkona. Kaikki äänet kuunneltiin tarkasti jottei jostain vain kantautunut vahingossakaan poliisiauton sireenien ääntä. Vaikka valitettiinkin että alaikäisyys on sieltä jostain, niin oikeasti me kaikki nautimme siitä tietystä jännityksestä. Mutta vähitellen sekin laantui toisarvoiseksi. Nyt kun se laillista, ei se olekkaan niin kiinnostavaa.

Noh, tuntuupas olo nyt vanhalta. Vaikka ei kolme vuotta ole edes paljon, mutta niin paljon on siinä ajassa silti kerinnyt tapahtua. Huippu päivä yläasteella ja jos vain voisin palata yhdeksi päiväksi menneisyyteen, tekisin sen mieluusti. Tai kenties ajan kultaamat muistot on hyvä säilyttää kullattuina kuin karistaa se kulta sitten pois :D  Muistoissa, 9.C <3